Vuohi ja Jänis
Jänis kasvatti puutarhassaan kaalia. Joka päivä hän kasteli keräkaaleja tunnollisesti, jotta ne olisivat mehukkaita ja rapeita.
Pellon ohi kulki vuohi ja katseli herkkuja nälkäisesti. Se mietti, miten pääsisi niihin käsiksi ilman vaivaa. Ajatuksesta tekoon ei ollut pitkä matka.
Seuraavana päivänä vuohi sanoi jänikselle: "Veli jänis, näin kaupungin torilla upeita nuoria porkkanoita. Pidä kiirettä, etteivät ne myy niitä loppuun!"
Jänis kiitti kohteliaasti ja lähti heti matkaan. Kun se katosi näkyvistä, vuohi avasi portin ja astui puutarhaan. Heti paikalla se alkoi herkutella. Minkä se ei syönyt, sen se heitti suureen kantokoriin. Sitten se marssi majesteettisesti pois.
Jänis palasi kotiin ja kauhistui. Hänen koko satonsa oli kadonnut. Kuohkeassa mullassa hän näki vain kavionjälkiä. Hän tajusi heti, kuka kutsumaton vieras oli ollut. Kaikesta tästä hänelle tuli itku.
Varhain aamulla vuohi kulki tavalliseen tapaan ohi. Se kurkisti aidan yli naennäisen surullisena voivotellen: "Millaista tuhoa! Kuka tämän teki! Tuon on täytynyt olla kiero varas!"
Jänis oli hiljaa. Hän tiesi totuuden. Häntä harmitti tuo törkeä valhe. Mutta mitä hän saattoi tehdä? Vuohi oli vankka, ja sen lisäksi sillä oli terävät sarvet. Jos hän olisi ryhtynyt tappeluun sen kanssa, hänelle olisi käynyt huonosti.
Hän laski korvansa ja käveli surullisena kotiin.
Vuohi vain nauroi sille, kuinka oli saanut hänet nalkkiin. Iloisesti se määki.
Sen äänen kuulivat rosvot, jotka vaelsivat seudulla. He ottivat vuohen kiinni, teurastivat sen, paistoivat vartaassa ja söivät. He muuttivat nahan rahaksi torilla.
Muokatusta nahasta käsityöläinen valmisti rummun. Hän myi soittimen muusikolle. Tämä kehui sitä kovasti: "Se soi upeasti! Siinä on niin täyteläinen ääni. Aivan kuin se kätkisi sisäänsä elävän sielun!"