Rakonkuoriaiset ja Tiedemies

 

     Eli kerran parrakas tiedemies, joka sorkki kaikkea. Kerran hän käveli saarnikujalla ja näki lehdillä outoja olentoja. Hänen silmiinsä osuivat metallinvihreät kuoriaiset. Välittömästi hän alkoi kerätä niitä kymmenittäin ja panna niitä pellavapussiin.

     Olennot rukoilivat häntä hartaasti: "Jätä meidät henkiin! Säästä elämämme!"

     Hän ei välittänyt heidän valituksistaan. Hän lopetti vasta, kun pussi oli täynnä. Kotimatkalla hän pohdiskelu: "Noilla kuoriaisilla täytyy olla jokin salaisuus sisällään. Ne näyttävät niin erikoisilta!"

     Palattuaan kävelyltä hän sulkeutui pieneen laboratorioonsa ja ryhtyi tutkimuksiin. Hän säilöi kaikki kuoriaiset alkoholiin. Muutaman päivän kuluttua hän suodatti liuoksen. Kun alkoholi haihtui, dekantterilasin pohjalle jäi eräänlaista erikoista ainetta – kantaridiinia.

     Pian hän huomasi, että tällä yhdisteellä oli epätavallisia fysiologisia ominaisuuksia.

     Hän ei vitkastellut, vaan laittoi sanomalehteen seuraavanlaisen ilmoituksen:

 

     "Braunin pastillit – täyttävät unelmasi!

      Valmiste miehille – auttaa sataprosenttisesti!"

 

 

     Kiinnostus oli valtavaa. Kysyntä ylitti tarjonnan moninkertaisesti. Onnettomia kuoriaisia metsästettiin ja pyydystettiin massiivisesti.

     "Voi kurjuus!" valittivat rakonkuoriaiset, "jos tämä jatkuu näin, me kaikki kuolemme sukupuuttoon."

     Aina kun he näkivät ihmisen tulevan, he pakenivat paniikissa ja etsivät sopivaa piilopaikkaa.

     Näytti siltä, že heidän kohtalonsa oli sinetöity.

     Yhtäkkiä ilmeni tiettyä toivoa.

     Tieteellisissä lehdissä ilmestyi outoja huhuja. Tuo ihmelääke aiheutti vaarallisia munuais-tulehduksia. Joillakin yksilöillä se aiheutti jopa kuoleman.

     Kiinnostus kuoriaisia kohtaan lakkasi kerralla.

     Rakonkuoriaiset riemuitsivat. Heidän ei tarvinnut enää piileskellä ja pelätä henkensä puolesta. He hakeutuivat jälleen suosikkisaarniensa luo.

 

     https://pkjablunka.substack.com