Kärpänen ja Varpunen

     Suurelle kivelle laskeutui kärpänen.

Se sulki silmänsä ja altisti ruumiinsa suotuisille auringonsäteille. Se nautti tyytyväisenä hetken miellyttävistä tuokioista.

     "Hieno päivä, eikö totta?" kuului tuntematon ääni.

     Kun kärpänen avasi silmänsä, se oli saada sydänkohtauksen. Sen viereen oli laskeutunut varpunen. Sellaista yllätystä se ei totisesti odottanut.  

     "To-del-la hie-no", se sopersi.

     "Upea päivä minulle, huono päivä sinulle", sanoi siivekäs itsevarmasti.

     Kärpänen tiesi hyvin, mistä oli kyse.

     Seuralainen sanoi: "Tähän aikaan lapseni tarvitsevat ravintoa. Paljon ravintoa, jotta ne voisivat kasvaa nopeasti."

     Onneton aavisti, että se oli hänen viimeinen hetkensä. Hän oli jo melkein alistunut kohtaloonsa. Äkkiä hän sai päähänsä ajatuksen.

     "Jos syöt minut, lapsesi menettävät isänsä."

     Varpunen ei ymmärtänyt sanojen merkitystä.

     "Miten niin?"

     "Ennen kuin lensin tänne, näin maanviljelijän kiväärin kanssa. Hän piiloutui pensaikkoon kypsän viljapellon reunalle ja odotti, että kutsumattomia vieraita ilmestyisi. Arvaat varmasti, mitä hänellä oli mielessään."

     Siivekäs tuli epävarmaksi.

     Kärpänen käytti tilanteen heti hyväkseen.

     "Jos et vie henkeäni, lennän pellon ylle ja katson, onko metsästäjä vielä piilossaan. Jos hän ei ole enää siellä, ilmoitan sinulle ja pelastan siten henkesi."

     "Se ei ole huono ajatus", lintu sanoi.

     Ennen kuin hän huomasikaan, kärpänen katosi.

     Varpunen odotti paikallaan auringonlaskuun saakka. Hän tajusi, että häntä oli huijattu. Sitten hän lensi kohti pesäänsä.

 

       https://pkjablunka.substack.com