Kukko ja Totuus

      Ensimmäisenä kevätpäivänä kukko teki päätöksen, että se puhuisi vain puhdasta totuutta.

     "Voittakoon totuus viimeinkin valheen!" se jylisi.

     Se päätti toteuttaa tätä ajatusta maatilan elämässä.

     Ladon luona se kohtasi siiselin. Se aloitti heti: "Olet egoistinen! Ajattelet vain omaa parastasi!"

     Puhe yllätti siiselin. Se ei ollut koskaan kuullut kukon puhuvan noin.

     "Minäkö?" se ihmetteli.

     "Kyllä, sinä! Elät vain itsellesi. Koko yhteisömme kustannuksella."

     Jyrsijä häpesi. Se laski päänsä ja käveli pois sanaakaan sanomatta.

     "Katsohan! Siemen putosi hedelmälliseen maahan", kukko myhäili.

     Se katseli ympärilleen, kenen sielulle se voisi seuraavaksi puhua.

     Se näki mustan, lihavan kissan. Se asteli pihalla majesteettisesti ja arvokkaasti.

     Kukko hyökkäsi sen kimppuun sanoin: "Olet epäaito. Pelkkää teeskentelyä. Korruptoitunut. Nuoleskelet isäntää maitomaljan tähden."

     Kissa ei ollut uskoa korviaan. Se pörhisti karvansa ja murisi: "Senkin moukka, kuinka kehtaat loukata minua noin! Olet hyvin onnekas, että olen juuri syönyt lounasta. Ensi kerralla vältä minua!"

     Kissa katosi nopeasti.

     Talosta tuli ulos isäntä. Kukko osui heti hänen silmiinsä. Se pöyhkeili itsevarmasti orrella.

     Kun isäntä astui lähemmäs, kukko aloitti: "Sinulla on voita päässäsi, senkin raukka! Vaimosi pettää sinua toisen kanssa, hän on tehnyt sinusta aisankannattajan."

     Isännän kasvot punastuivat kuin kalkkunalla. Viha sai suonet pullistumaan hänen kaulallaan.

     "Millaista röyhkeyttä! Taivaaseen huutavaa hävyttömyyttä! Kuinka voit puhua noin röyhkeästi uskollisesta vaimostani! Rankaisen sinua tällaisista jumalattomista puheista!"

     Hän tarttui kukkoon, ja ennen kuin se ehti tajuta mitään, hän asetti sen pölkylle ja iski kirveellä pään poikki.

     "Siitä saat, kun herjaat kunniallisia kansalaisia!" isäntä sanoi elottoman ruumiin yllä.

     Sitten hän tarttui lintua jaloista ja käveli taloon päin. Hän odotti innolla, millaisen herkullisen paistin saisi illalliseksi.

     Uutinen kukon kuolemasta levisi pian. Kaikki eläimet kokoontuivat pihalle muistelemaan entistä toveriaan kohdannutta onnetonta kohtaloa.

     Vanha ja kokenut vuohi kommentoi koko asiaa sanoin: "Niitä, jotka halusivat taistella totuuden puolesta, on ollut lukemattomia. He luulivat pelastavansa maailman, ja lopulta kaikille kävi huonosti. On surullista, ettei edes meidän poloinen kukkomme ottanut opikseen muiden virheistä."

     Eläimet nyökkäsivät hyväksyvästi.

 

 

    https://pkjablunka.substack.com